Useammalla jalalla

Tänään kirjoitan siitä, miltä tuntuu kun katsotaan ohi. Olen paljon istualtani, koska seisominen aiheuttaa kipua siinä hetkessä ja pitkälle sen jälkeen. Muutaman minuutin seisominen paikallaan voi olla kipuna vielä kahden päivän päässä, joten ihan aina ei riitä voimat siihen altistamiseen. Se turhauttaa. Turhauttaa, kun tiedän ettei voimat riitä, mutta ympäröivä maailma tarvitsisi ääneensanomisen, mutta sekään ei riitä. Jonkun pitäisi muistutella, ettei se yksi ihminen kuule tai pysty nousemaan samalle tasolle fyysisesti. Miten se on myös ärsyttävää ja eristävää, että tarvitsisin avustajan siihen, että ympäröiviä ihmisiä pitäisi vielä enemmän muistuttaa siitä mitkä faktat on pelissä pyörätuolin kanssa. Kiitos, mutta ei helvetissä. Mutta sitten käy niin, että tuijottelen seiniä, tarkkailen ihmisiä ja yritän hakea katsekontaktia saadakseni huomiota ihmisiltä, joiden kanssa esimerkiksi haluaisin jutella. Pahinta on kun olen saanut katsekontaktin, henkilö on tulossa luokseni ja toine

Olen ollut käymättä baareissa vuosien ajan. Suurin tekijä on ollut fyysinen esteettömyys ja se, että kännisten ihmisten seura liikuntarajoitteisena ei erityisemmin houkuttele. Huojuvat ja askelluksessaan sekoilevat ihmiset ovat aika iso uhka. Kuvittele, että jokaisen ihmisen kosketus on pieni viilto mikä rikkoo ihon ja kirvelee. Kuvittele, että jokaisella kerralla, kun ihminen hipaisee sinua vaikka vain hihaan, siitä jää tuollainen kirvelevä avohaava. Montako haavaa kestät? Montako haavaa haluat tarkoituksellisesti itseesi useamman tunnin aikana? Minulle suurin osa äkillisistä kosketuksista on tuollainen haava. Nyt olen käynyt näissä drag-tapahtumissa, jotka ovat klubeja, jotka järjestetään yökerhoissa tai baareissa. Paikoissa myydään alkoholia, joten uhka on aina olemassa. Tapahtumissa erona on, että järjestäjiin voi olla yhteydessä ja varmistaa näin tapahtuman esteettömyyden. Itse koen tämän turvalliseksi tavaksi ja lisäksi järjestäjille menee tieto siitä, että yleisössä on esim.

Lokakuisissa torstaissa kokoontui pieni lauma ihmisiä Suvilahdessa yhteisen sopimuksen äärelle. Laumaa johti neljä kokeneempaa asiantuntijaa ja loput kuuntelivat korvat höröllään oppiakseen. Yhteiseen sopimukseen kuului lauman ohjaus kohti drag-esityksen luomista. Kyseessä oli House of Jaahasin vetämä, Loukon kanssa yhteistyössä toteutettu kurssi. Osallistuin itse tuolle kurssille. Alusta asti oli selvää, että halusin mukaan esitykseeni pyörätuolini. Esityskappaletta olin pyöritellyt jo ennen kurssiakin mielessäni, mutta vaihtoehtoja pyöritellessä päädyin aina uudestaan ja uudestaan samaan. Drag-historiani on aika köykäinen. Joskus vuosia sitten olin kiinnostunut dragista taiteenlajina ja ilmaisun muotona, mutta törmäsin aina siihen ettei naiseksi syntynyt voi olla tekemässä oikeaa dragia. Useampi pidemmän linjan drag-artisti ylläpiti tätä uskomusta ja se iskoistui minuunkin aika nopeasti. Näin silloin tällöin drag-esityksiä satunnaisesti, mutten koskaan hakeutunut erityisesti minkään