Menetykset ja luopumisen tuska.
Edellinen merkintä elokuussa. Voimat loppui välissä, eikä niiden paluusta ole mitään selvyyttä. Palasin kuntoutukseen elokuun puolen välin paikkeilla. Aloitimme reippaasti kolme kertaa viikossa, joten ei todellakaan ollut mahdollisuutta kirjoitella mitään. Samaan aikaan työt, muutokset ja tämmöstä mitä nyt kaikilla. Myös kämppis muutti pois. Avustaja päätyi sairaslomalle ja irtisanoutui. Syksyn edetessä alkoi töissä koulutukset uuteen työvälineeseen ja nyt rytisee paskaa niin kovaa tuulettimeen etten tiedä miten hengitetään. Ehkä pitäisi jättää avautumatta omalla nimellä? Kaiken mitä laitat nettiin, et välttämättä saa pois? Tai sitten kirjoitan niin kuin osaan ja pystyn, enkä kerro kuin omista asioista ja kokemuksista rehellisesti? Vaikka olemme yksilöitä ja elämä pitäisi elää itseään varten, olemme ihmisinä sosiaalisia eläimiä ja suurin osa meistä ei ole mitenkään vain yksi yksinäinen yksilö. On niitäkin, mikä on surullista. Tarkoitukseni on silti sanoa se, että periaatteess