Useammalla jalalla

Kesäkuu. Kohta kolme kuukautta ilman kuntoutusta. Kohta kolme kuukautta ilman minkäänlaista avustusta tai lievitystä kehon jumituksiin. En tiedä mihin sitä vertaisi? Ehkä siihen, että kuvittele nukkuneesi lattialla, pelkällä matolla kolmen kuukauden ajan kaikki yöt. Yhdellä, liian matalalla tyynyllä. Lisäksi työpaikalla tuoliksi on vaihdettu jakkara missä tehdä töitä ja jaloissasi on koko ajan joko liian pienet sukat tai jesaria. Jesarikin on tiukalle vedetty, mutta teippipuoli ulospäin. Kengissä on kiviä, etkä saa niitä pois. Seuraavan kerran fysioterapiaa on tarjolla elokuussa. En oikeastaan tiedä miten helvetissä tässä kärvistellään sinne asti. Pardon my french, mutta helvetissäpä hyvinkin. Puhuin tänään erään erikoislääkärin kanssa tämän hetken voinnista. Kysymys "onko jotain tapahtunut mikä on pahentanut asioita" oli absurdi. On sattunut ja paljon. Oikeastaan tämähän lähti viime kesäkuusta, kun sain jonkun kohtauksen missä kasvoni puutui. Vietin juhannuksen Meila

Kuukausi ilman Shinyaa. Uusi sairasloma seuraaville viikoille. Tänään hain muutaman kukan. Ostin pikkuisen, punaisen miniruusin muistokukaksi. Myyyylle ostin uuden huiskalelun, mikä ei kiinnosta niin tippaakaan. Lelulaatikossa on edelleen olemassa Shinyan lempilelut. Ei hän niillä leiki, mutten saa tehtyä niille mitään. Suru on vahvasti läsnä. Ikävä on. Myyyy käveli aamulla kyljen päältä, siitä missä Shinya aina nukkui. Hätkähdin miten tunnepitoinen reaktio siitä syntyi. Sattui rintakehään kun yritin purkaa tunnetta ulos. Kaipaan myös Lappiin. Ensi viikolla olisi ollut Sodankylän elokuvajuhlat. Nyt ne on verkossa. Sairasloma siirsi kesälomaviikot ja nyt on tarkoitus yrittää keskittyä siihen miten saada itseään vähän parempaan kuntoon. En tiedä miten se tehdään ilman yöttömän yön lataustoimia. Kotona, neljän seinän sisässä kököttäminen ei auta. Kaipaan ystäviä. Kaipaan läheisyyttä. Kaipaan varmaan niitä samoja asioita mitä moni muukin tässä ajassa. Silti yksinäisyys p