Kuukausi kahden Myyyyyn kanssa.

Kuukausi ilman Shinyaa.
Uusi sairasloma seuraaville viikoille.
Tänään hain muutaman kukan.
Ostin pikkuisen, punaisen miniruusin muistokukaksi.
Myyyylle ostin uuden huiskalelun, mikä ei kiinnosta niin tippaakaan.
Lelulaatikossa on edelleen olemassa Shinyan lempilelut. Ei hän niillä leiki, mutten saa tehtyä niille mitään.

Suru on vahvasti läsnä.
Ikävä on.
Myyyy käveli aamulla kyljen päältä, siitä missä Shinya aina nukkui. Hätkähdin miten tunnepitoinen reaktio siitä syntyi. Sattui rintakehään kun yritin purkaa tunnetta ulos.

Kaipaan myös Lappiin.
Ensi viikolla olisi ollut Sodankylän elokuvajuhlat. Nyt ne on verkossa.
Sairasloma siirsi kesälomaviikot ja nyt on tarkoitus yrittää keskittyä siihen miten saada itseään vähän parempaan kuntoon.
En tiedä miten se tehdään ilman yöttömän yön lataustoimia.
Kotona, neljän seinän sisässä kököttäminen ei auta.
Kaipaan ystäviä.
Kaipaan läheisyyttä.
Kaipaan varmaan niitä samoja asioita mitä moni muukin tässä ajassa.
Silti yksinäisyys puristaa.
Shinyattomuus lisää puristusta.
Shinyan kanssa oli kosketus. On Myyyyykin lähellä, mutta eri tavalla.

Hankin Myyyylle myös uusia herkkuja.
Meinasi syödä mun sormet, eli ilmeisesti kelvollisia herkkuja.
Vaikkei se leikkiminen ollutkaan niin innostavaa, niin ehkä kokeilemme huomenna uudestaan. Lisäksi kaapissa on kissaminttuleluja odottamassa että saan heitellä ne eteenpäin.
Myyyy on alkanut juttelemaan eri tavalla. Hän herättää huutamalla ja kerjää ruokaa huutamalla.
Sylittely on vielä vähäisempää, mutta hellyyttä ja läheisyyttä kyllä vaaditaan.

Kuukausi on myös hyvin lyhyt aika.
Olen suunnitellut valokuvia ja kuvakirjaa Shinyasta ja Neleyasta.
Shinyasta on tietysti enemmän kuvia.