Uusi vuosi, samat vanhat kujeet aivan varmasti.

 En kuulu uudenvuoden lupauksia tekeviin ihmisiin. Jossain elämänvaiheessa tein toivomuksia ja toivoin asioita uudelle vuodelle. Se tuntui kevyeltä ja tavallaan asetti jotain tavoitteita mitä kohti mennä. En koskaan oikeastaan pitänyt niistä kirjaa ja vuodesta toiseen ne toiveet pysyivät samoina, joten jossain kohtaa lopetin. En vala tinoja, tai muita ennustimia, pääosin koska en muista. En pidä rakettimetelistä ja usein haluaisin vain että se vuoden viimeinen päivä menisi nopeasti ohitse, sen suuremmin siihen keskittymättä. 

Ei tule siis mitään "uusi vuosi, uusi minä"-tyyppisiä liirumlaarumeita, eikä sitä vähän yltiöpositiivisuudesta toksiseen valuvaa hehkutusta miten seuraava vuosi tulee olemaan The Vuosi elämässä. Jos tulee, tulee, mutta ei nyt lähdetä tekemään sinne mitään semmoisia oletuksia, missä voi sitten mennä totaalisen metsään. 

Vuoden 2024 eräänlainen tavoite kai olisi pysyä olemassa, eli hengissä. Sen verran syvällä tuli kynnettyä viime vuosi, että jos nyt vaan pääsisi vuodelle 2025, edes vähän toisenlaisessa kunnossa olisi se enemmän kuin hyvä. 

Lupaan huumorintajuni pysyvän ennallaan.

Oikeastaanhan mitään sellaista muutosta ei kannata luvata, sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Muutokset voivat olla myös nopeita, jos sattuu omassa ajattelussa löytämäään itselleen jotain tärkeää ja merkityksellistä. Mielipiteet voivat muuttua tiedon lisääntyessä (hyvässä ja pahassa) ja täten tuoda elämään isojakin muutoksia. Voi vaikkapa löytää uskonnon kautta itsensä uskomasta johonkin ja täten tuoda sellaisen muutoksen missä vaikkapa ei voikaan enää olla sellaisten kanssa tekemisissä jotka eivät tähän uskon piiriin kuulu. Tämä on täysin hypoteettinen tilanne, eikä kukaan ole hurahtanut mihinkään, mutta koskaan ei tiedä. Enemmän itseni kohdalle on osunut henkilöitä, joiden tie on tuonut pois sieltä uskontojen ja uskovaisten keskeltä.

Olen itse kokenut elämässäni useita hetkiä, joiden jälkeen on tuntunut että ajattelu on löytänyt uusia uomia ja täten muuttanut elämäntapoja ja elämää. Tavallaan kuin olisi aukaissut solmuja vähän kerrallaan, jonka seurauksena on ollut selkeämpää ajatella. Myös näiden tilanteiden kautta on elämään tullut enemmän sanoja käyttöön kuvaamaan omaa tapaa olla ja ajatella. Se on myös vapauttavaa. Saada sanoja omille arvoilleen ja näkemyksilleen, mitkä ovat aina olleet olemassa, mutta vain sanoittamisen ulkopuolella.