Kehorauha. Kiitos.
Pyysin kohta vuosi sitten eräiltä läheisiltäni että he olisivat kommentoimatta ulkonäköä eräässä yhteisessä keskustelussamme.
Olin miettinyt tätä pidempään ja lopulta se lähti ehkä vähän tökeröllä tavalla, mutta lopputulos hämmensi minua. Läheisilleni tämä ei ollutkaan helppo asia ja keskustelu asiasta vei aika pitkään. Olin hämmentynyt sekä sanoista mitä keskusteluun sanottiin, mutta myös siitä oletuksesta että läheisilläni oli mielestään oikeus kommentoida omaa ja ajoittain hyvännäköiseksi mieltävien ihmisten ulkonäköä positiivisesti.
Olen ajoittain yrittänyt miettiä miten palata näiden ihmisten kanssa tähän aiheeseen, mutten osaa. Enkä oikeastaan tiedä muuttaisiko se mitään. Osaisinko sanoa tarpeellisilla sanoilla sen, miten haitallista sekä oman kehon, että muiden kehojen kommentointi on. Eikä vain haukkuminen, vaan myös se vaatteisiin ja ulkoiseen olemukseen keskittyvä huomiointi. Se mikä kommentoijan mielestä on positiivinen kommentti, voi olla vastaanottajalle haavoittava ja satuttava. Hyvä aikomus - huono lopputulos.
Ymmärrän kyllä sen, miksi ajatellaan sen "näytät kivalta" olevan positiivinen kommentti, kun se on vain katsojan mielipide. Kiitos, älä sano sitä ääneen. Se voi olla kuulijalle juuri se päivä kun oman ulkonäön kanssa on suuria ristiriitoja esim. kehodysforia voi olla niin vahvaa että ei haluaisi edes olla olemassa. Eikä todellakaan sitä halua sanoa ääneen. Hyvätkin kommentit voivat sysätä kehoon liittyvän ahdistuksen syvemmälle.
Tai se kehuksi väitetty "näytät laihtuneelta" kommentti, joka on täynnä sisäistettyä läskivihaa, mikä kertoo että kommentoija on kiinnittänyt huomiota nimenomaan siihen kehoon niin paljon että osaa sanoa koska sen koko on muuttunut. Itse pidän sitä loukkauksena, enkä todellakaan kehuna. Se on vaivaannuttavaa, koska myös oletus että minun pitäisi laihtua kommentoijan mielestä. Että kiitti, pidä tämäkin mielipide itselläsi.
Myös luulisi sen olevan itsestäänselvää ettei toisten kehoja haukuta rumiksi tai ällöttäviksi.
Luulisi.
Ei ole.
Miksi sitten on ok kommentoida niin omasta kehosta?
En sido tätä sukupuoleen, koska tämä koskee aivan kaikkia. Itseään haukutaan milloin mitenkin ja ollaan tyytymättömiä siihen miltä se peilikuva näyttää.
Se on raskasta seurattavaa ja aiheuttaa minussa ainakin turhautumista. Puhuisitko äidillesi samalla äänellä? Puhuisitko rakkaimmallesi samalla äänellä? Tuskin, ainakaan jos et ole kusipää.
Tämä ei tarkota että pakotetaan rakastamaan itseään, vaan että ihan vain lopetetaan se haitallinen käytös. Annetaan se energia johonkin muuhun ja keskitytään siihen että on ihan ok jos oma keho ei miellyttä, mutta ei tehdä siitä olosta vielä huonompaa kommentoimalla sitä tai keskittymällä siihen.
Kauneus ja rumuus on kuitenkin paljon enemmän kuin se miltä naama tai maha näyttää.
Pukeutuminen on loppujen lopuksi vain vaatteita, ei toisten mielipiteitä siitä.
Olen ollut lapsesta asti läski. Lihoin lapsuudessa, laihduin teininä ja lihoin taas opiskellessa. Lihoin kun sairastuin ja laihduttaminen on erittäin haasteellista. Olen lopettanut aktiivisesti myös sen ajattelun että minun pitäisi laihduttaa siksi että olen läski.
Selkääni se ei vaikuta, siitä on olemassa todisteita sairastumisen ajalta.
Kehopositiivisuus on ollut suurena vaikuttajana tähän. Seuraan instassa bodypositivity-aktivisteja ja läskiaktivisteja, koska sellaisen kuvaston näkeminen missä on omanlaisiaan kehoja on voimauttavaa ja vahvistavaa. En ollut tajunnut tätä ennen. Vasta kun katsoin samannäköisiä ihmisiä erilaisissa viitekehyksissä ymmärsin miten paljon se laihojen ja normaaleiden kehojen maailma vaikuttaa. Se on kuin aivopesua ja tarvitsin aivojani pestäväksi toiseen suuntaan. Tarvitsin läskiä päähenkilöä ilman tarinaa laihduttamisesta ja että elämä onnistuu vain kun laihtuu.
Kehopositiivisuus toki on muutakin ja kokonaisvaltaisempaa kuin vain kehojen kommentoinnin lopettaminen.
Erityisesti ahdistun nykypäivänä siitä, miten ihmiset kommentoivat vieraiden ihmisten ulkoista olemusta. Miten epäkohteliasta se on. On siis aivan toinen asia todeta että jollain ihmisellä on vaate minkä itselleen haluaisi, kuin todeta sen näyttävän tai ihmisen olevan siinä kaunis/ruma/adjektiivinen. Ja valitettavasti puhe on se mikä ratkaisee, ei se mitä sillä ehkä on tarkoittanut.
Oikeastaan tämäkin kirjoitus sai alkunsa siitä, kun seurasin vierestä ihmisten ottavan itsestään valokuvia ja sitten haukkuvan itseään ja toisiaan niissä.
Myös se "näyttää ihan Shrekin Fionalta" jäi mieleen ja se tuntui aivan uskomattoman pahalta. En tiedä kuinka monta kuvaa siinä tilanteessa otettiin ja montako sataa kuvaa sai tuomion "paskaa". Kyseessä oli aivan tavalliset, normaalikehoiset ihmiset. Ei siinä, ymmärrän itsetunto-ongelmat, mutten sitä miksi tämä toiminta oli hyväksyttävää. Ja kun se jatkui ja jatkui. Läsnä oli lopulta myös lapsia ja minua alkoi itkettää miten nopeasti tuollainen haitallinen toiminta siirtyy lapsille. He oppivat siihen ettei omaa kehoaan tarvitse hyväksyä ja että tämä on aivan normaalia.
Ulkonäkö on muuttuva asia ja joskus siihen voi vaikuttaa itse, joskus ei. Joskus asialle voi tehdä rahalla jotain, joskus ei. Kaikilla ei kuitenkaan ole samoja mahdollisuuksia ja geenien tekemille asioille ei voi lääkärin veitsikään ihmeitä tehdä. Ja onko edes tarpeen. Miksi emme toimi niin, että seuraava sukupolvi oppisi pois ulkonäkökeskeisyydestä?
Miksi oman kehon hyväksyntä on tabu?
Miksi oman kehon arvostaminen nähdään ylpistelynä tai tuomittavana?
Kieltäydyn nykyisin kehoni arvostelusta. En halua kuulla kommentteja pukeutumisestani tai siitä miltä näytän. Värjään hiukseni vain itseäni varten, en sitä varten miltä se saa kasvoni näyttämään. Yritän päästä siihen tilanteeseen missä uskaltaisin sanoa toisten kehoja kommentoiville ihmisille, että he toimivat väärin tai edes "lopeta" ja "haista paska". En tiedä olisiko sen paskan haistattaminen epäkohteliasta, kenties.
Mutta kehorauhaa pyydän silti.
Älkää kommentoiko ihmisiä, ihan sama mitä heillä on päällä tai on olematta.
Pidä ne mölyt omassa mahassas, vaikka ajattelisit mitä. Et voi tietää syitä siihen miksi henkilö on pukeutunut kuten on. Jos et ole valmis kysymään sitä, niin älä kommentoi.
Ja toinen, lopeta se itsesi haukkuminen.
Tai vaihtoehtoisesti, kerro minulle mitä saat irti siitä että haukut itseäsi itsellesi? Auttaako se jaksamaan päivässäsi? Antaako se uskoa tulevaisuuteen? Voitko sen avulla paremmin?
Kerro, yritä auttaa minua ymmärtämään miksi se on tarpeellista sinulle.
Olin miettinyt tätä pidempään ja lopulta se lähti ehkä vähän tökeröllä tavalla, mutta lopputulos hämmensi minua. Läheisilleni tämä ei ollutkaan helppo asia ja keskustelu asiasta vei aika pitkään. Olin hämmentynyt sekä sanoista mitä keskusteluun sanottiin, mutta myös siitä oletuksesta että läheisilläni oli mielestään oikeus kommentoida omaa ja ajoittain hyvännäköiseksi mieltävien ihmisten ulkonäköä positiivisesti.
Olen ajoittain yrittänyt miettiä miten palata näiden ihmisten kanssa tähän aiheeseen, mutten osaa. Enkä oikeastaan tiedä muuttaisiko se mitään. Osaisinko sanoa tarpeellisilla sanoilla sen, miten haitallista sekä oman kehon, että muiden kehojen kommentointi on. Eikä vain haukkuminen, vaan myös se vaatteisiin ja ulkoiseen olemukseen keskittyvä huomiointi. Se mikä kommentoijan mielestä on positiivinen kommentti, voi olla vastaanottajalle haavoittava ja satuttava. Hyvä aikomus - huono lopputulos.
Ymmärrän kyllä sen, miksi ajatellaan sen "näytät kivalta" olevan positiivinen kommentti, kun se on vain katsojan mielipide. Kiitos, älä sano sitä ääneen. Se voi olla kuulijalle juuri se päivä kun oman ulkonäön kanssa on suuria ristiriitoja esim. kehodysforia voi olla niin vahvaa että ei haluaisi edes olla olemassa. Eikä todellakaan sitä halua sanoa ääneen. Hyvätkin kommentit voivat sysätä kehoon liittyvän ahdistuksen syvemmälle.
Tai se kehuksi väitetty "näytät laihtuneelta" kommentti, joka on täynnä sisäistettyä läskivihaa, mikä kertoo että kommentoija on kiinnittänyt huomiota nimenomaan siihen kehoon niin paljon että osaa sanoa koska sen koko on muuttunut. Itse pidän sitä loukkauksena, enkä todellakaan kehuna. Se on vaivaannuttavaa, koska myös oletus että minun pitäisi laihtua kommentoijan mielestä. Että kiitti, pidä tämäkin mielipide itselläsi.
Myös luulisi sen olevan itsestäänselvää ettei toisten kehoja haukuta rumiksi tai ällöttäviksi.
Luulisi.
Ei ole.
Miksi sitten on ok kommentoida niin omasta kehosta?
En sido tätä sukupuoleen, koska tämä koskee aivan kaikkia. Itseään haukutaan milloin mitenkin ja ollaan tyytymättömiä siihen miltä se peilikuva näyttää.
Se on raskasta seurattavaa ja aiheuttaa minussa ainakin turhautumista. Puhuisitko äidillesi samalla äänellä? Puhuisitko rakkaimmallesi samalla äänellä? Tuskin, ainakaan jos et ole kusipää.
Tämä ei tarkota että pakotetaan rakastamaan itseään, vaan että ihan vain lopetetaan se haitallinen käytös. Annetaan se energia johonkin muuhun ja keskitytään siihen että on ihan ok jos oma keho ei miellyttä, mutta ei tehdä siitä olosta vielä huonompaa kommentoimalla sitä tai keskittymällä siihen.
Kauneus ja rumuus on kuitenkin paljon enemmän kuin se miltä naama tai maha näyttää.
Pukeutuminen on loppujen lopuksi vain vaatteita, ei toisten mielipiteitä siitä.
Olen ollut lapsesta asti läski. Lihoin lapsuudessa, laihduin teininä ja lihoin taas opiskellessa. Lihoin kun sairastuin ja laihduttaminen on erittäin haasteellista. Olen lopettanut aktiivisesti myös sen ajattelun että minun pitäisi laihduttaa siksi että olen läski.
Selkääni se ei vaikuta, siitä on olemassa todisteita sairastumisen ajalta.
Kehopositiivisuus on ollut suurena vaikuttajana tähän. Seuraan instassa bodypositivity-aktivisteja ja läskiaktivisteja, koska sellaisen kuvaston näkeminen missä on omanlaisiaan kehoja on voimauttavaa ja vahvistavaa. En ollut tajunnut tätä ennen. Vasta kun katsoin samannäköisiä ihmisiä erilaisissa viitekehyksissä ymmärsin miten paljon se laihojen ja normaaleiden kehojen maailma vaikuttaa. Se on kuin aivopesua ja tarvitsin aivojani pestäväksi toiseen suuntaan. Tarvitsin läskiä päähenkilöä ilman tarinaa laihduttamisesta ja että elämä onnistuu vain kun laihtuu.
Kehopositiivisuus toki on muutakin ja kokonaisvaltaisempaa kuin vain kehojen kommentoinnin lopettaminen.
Erityisesti ahdistun nykypäivänä siitä, miten ihmiset kommentoivat vieraiden ihmisten ulkoista olemusta. Miten epäkohteliasta se on. On siis aivan toinen asia todeta että jollain ihmisellä on vaate minkä itselleen haluaisi, kuin todeta sen näyttävän tai ihmisen olevan siinä kaunis/ruma/adjektiivinen. Ja valitettavasti puhe on se mikä ratkaisee, ei se mitä sillä ehkä on tarkoittanut.
Oikeastaan tämäkin kirjoitus sai alkunsa siitä, kun seurasin vierestä ihmisten ottavan itsestään valokuvia ja sitten haukkuvan itseään ja toisiaan niissä.
Myös se "näyttää ihan Shrekin Fionalta" jäi mieleen ja se tuntui aivan uskomattoman pahalta. En tiedä kuinka monta kuvaa siinä tilanteessa otettiin ja montako sataa kuvaa sai tuomion "paskaa". Kyseessä oli aivan tavalliset, normaalikehoiset ihmiset. Ei siinä, ymmärrän itsetunto-ongelmat, mutten sitä miksi tämä toiminta oli hyväksyttävää. Ja kun se jatkui ja jatkui. Läsnä oli lopulta myös lapsia ja minua alkoi itkettää miten nopeasti tuollainen haitallinen toiminta siirtyy lapsille. He oppivat siihen ettei omaa kehoaan tarvitse hyväksyä ja että tämä on aivan normaalia.
Ulkonäkö on muuttuva asia ja joskus siihen voi vaikuttaa itse, joskus ei. Joskus asialle voi tehdä rahalla jotain, joskus ei. Kaikilla ei kuitenkaan ole samoja mahdollisuuksia ja geenien tekemille asioille ei voi lääkärin veitsikään ihmeitä tehdä. Ja onko edes tarpeen. Miksi emme toimi niin, että seuraava sukupolvi oppisi pois ulkonäkökeskeisyydestä?
Miksi oman kehon hyväksyntä on tabu?
Miksi oman kehon arvostaminen nähdään ylpistelynä tai tuomittavana?
Kieltäydyn nykyisin kehoni arvostelusta. En halua kuulla kommentteja pukeutumisestani tai siitä miltä näytän. Värjään hiukseni vain itseäni varten, en sitä varten miltä se saa kasvoni näyttämään. Yritän päästä siihen tilanteeseen missä uskaltaisin sanoa toisten kehoja kommentoiville ihmisille, että he toimivat väärin tai edes "lopeta" ja "haista paska". En tiedä olisiko sen paskan haistattaminen epäkohteliasta, kenties.
Mutta kehorauhaa pyydän silti.
Älkää kommentoiko ihmisiä, ihan sama mitä heillä on päällä tai on olematta.
Pidä ne mölyt omassa mahassas, vaikka ajattelisit mitä. Et voi tietää syitä siihen miksi henkilö on pukeutunut kuten on. Jos et ole valmis kysymään sitä, niin älä kommentoi.
Ja toinen, lopeta se itsesi haukkuminen.
Tai vaihtoehtoisesti, kerro minulle mitä saat irti siitä että haukut itseäsi itsellesi? Auttaako se jaksamaan päivässäsi? Antaako se uskoa tulevaisuuteen? Voitko sen avulla paremmin?
Kerro, yritä auttaa minua ymmärtämään miksi se on tarpeellista sinulle.
Kommentit
Lähetä kommentti