Viisi kuukautta, aikasti pitkä aika.
No huhhuh!
Edellinen merkintä marraskuun lopulla, vain vähän yli viisi kuukautta sitten.
Sinänsä ajallisesti lyhyt väli, mutta sisällöllisesti on tapahtunut vaikka mitä. Jos kelaan tästä hetkestä taaksepäin, niin sanoisin että sairasloma, keikoilla käymistä, omien keikkojen tekemistä, itsensä haastamista, pääsiäinen, syntymäpäiviä, talviloma, kuvauskohteena olemista, ystävien kanssa ajanviettoa, Turkua, kummilapsen nimiäiset, täydellistä väsymistä, sairaslomaa pariinkin eri otteeseen, joulu, oireilua, vuoden pimein aika, kummilapsen syntymä ja vaikeuksien kanssa selviämistä.
Semmoista pientä.
Joulukuu oli vaikea. Joulu oli vielä vaikeampi, mutta onneksi vuoden vaihduttua kummilapsen syntymä toi siihen jo ensimmäisiä valoisia hetkiä. Kummilapsen nimiäisissä itkin onnesta, mikä herkisti aika monen ympärillä olleenkin.
Kaiken työssäkäymisen ja fysioterapiassa treenaamisen ohella olen kehittänyt drag-hahmoani ja tehnyt uusia numeroita.
Kaiken tämän keskellä olen myös havainnut muutoksia itsessäni.
Dragin tultua elämääni on se käynyt hyvin nopeasti, mutta samalla olen todennut että kaikki tämähän on ollut minussa vain odottamassa väylää purkautua ja sanoja, jotka olivat toisaalla.
Olen huomannut etten aktiivisesti enää kaipaa kuolemaa, joka kertoo miten elämä masennuksen kanssa menee. Nyt on hyvä jakso, mutta se on kestänyt jo pidempään. Joulun jälkeisen väsymisen keskelläkään en ollut vielä ahdistuksessa, vain masentunut. Käytännössä tarvitsin aikaa ja lepoa, mutta myös muutosta, jota en ollut tajunnut vaatia aikaisemmin.
Esteettömyys on myös edelleen hyvin läsnä.
Meinaan kirjoittaa tästä erikseen, sillä on ihan uskomattomia tapahtumia ollut. Siinä uskomattomia, että minulle on suoraan vakuuteltu miten jokin tapahtuma on esteetön, mutta samalla jätetty vastaamatta niihin kysymyksiin, joissa olen penännyt tarkempaa tietoa. Vammaispalvelu on heitellyt omalla osallaan kapuloita rattaisiin ja mm. jättänyt avustajien palkat maksamatta!
Jo se on esteellistä.
Yksi syy kirjoittamattomuudelle on kuitenkin ollut ajan puute. Tarvitsen aika paljon lepoa jaksaakseni ja kun on keikkoja on niin priorisoin lepäämisen. Usein on ollut myös hetkiä kun kykenen vain tuijottamaan elokuvaa ja syömään pitsaa. Silloin tulee tehdä vain niin, eikä yrittää venyä johonkin muuhun.
Koen myös tämän aktiivisen muutoksen vaihe vaatii sulattelua opettelun ohella. Käytännön asioissa myös kirjoittaminen tabletilla tai kännykällä on epämiellyttävää ja tietokone viettää nykyisin suurimman osan ajasta kiinni. Nykyinen koneeni ei ole mistään parhaimmasta päästä ja toimii miten toimii, joten kirjoittaminen on vaatinut ponnisteluja enemmänkin.
Edellinen merkintä marraskuun lopulla, vain vähän yli viisi kuukautta sitten.
Sinänsä ajallisesti lyhyt väli, mutta sisällöllisesti on tapahtunut vaikka mitä. Jos kelaan tästä hetkestä taaksepäin, niin sanoisin että sairasloma, keikoilla käymistä, omien keikkojen tekemistä, itsensä haastamista, pääsiäinen, syntymäpäiviä, talviloma, kuvauskohteena olemista, ystävien kanssa ajanviettoa, Turkua, kummilapsen nimiäiset, täydellistä väsymistä, sairaslomaa pariinkin eri otteeseen, joulu, oireilua, vuoden pimein aika, kummilapsen syntymä ja vaikeuksien kanssa selviämistä.
Semmoista pientä.
Joulukuu oli vaikea. Joulu oli vielä vaikeampi, mutta onneksi vuoden vaihduttua kummilapsen syntymä toi siihen jo ensimmäisiä valoisia hetkiä. Kummilapsen nimiäisissä itkin onnesta, mikä herkisti aika monen ympärillä olleenkin.
Kaiken työssäkäymisen ja fysioterapiassa treenaamisen ohella olen kehittänyt drag-hahmoani ja tehnyt uusia numeroita.
Kaiken tämän keskellä olen myös havainnut muutoksia itsessäni.
Dragin tultua elämääni on se käynyt hyvin nopeasti, mutta samalla olen todennut että kaikki tämähän on ollut minussa vain odottamassa väylää purkautua ja sanoja, jotka olivat toisaalla.
Olen huomannut etten aktiivisesti enää kaipaa kuolemaa, joka kertoo miten elämä masennuksen kanssa menee. Nyt on hyvä jakso, mutta se on kestänyt jo pidempään. Joulun jälkeisen väsymisen keskelläkään en ollut vielä ahdistuksessa, vain masentunut. Käytännössä tarvitsin aikaa ja lepoa, mutta myös muutosta, jota en ollut tajunnut vaatia aikaisemmin.
Esteettömyys on myös edelleen hyvin läsnä.
Meinaan kirjoittaa tästä erikseen, sillä on ihan uskomattomia tapahtumia ollut. Siinä uskomattomia, että minulle on suoraan vakuuteltu miten jokin tapahtuma on esteetön, mutta samalla jätetty vastaamatta niihin kysymyksiin, joissa olen penännyt tarkempaa tietoa. Vammaispalvelu on heitellyt omalla osallaan kapuloita rattaisiin ja mm. jättänyt avustajien palkat maksamatta!
Jo se on esteellistä.
Yksi syy kirjoittamattomuudelle on kuitenkin ollut ajan puute. Tarvitsen aika paljon lepoa jaksaakseni ja kun on keikkoja on niin priorisoin lepäämisen. Usein on ollut myös hetkiä kun kykenen vain tuijottamaan elokuvaa ja syömään pitsaa. Silloin tulee tehdä vain niin, eikä yrittää venyä johonkin muuhun.
Koen myös tämän aktiivisen muutoksen vaihe vaatii sulattelua opettelun ohella. Käytännön asioissa myös kirjoittaminen tabletilla tai kännykällä on epämiellyttävää ja tietokone viettää nykyisin suurimman osan ajasta kiinni. Nykyinen koneeni ei ole mistään parhaimmasta päästä ja toimii miten toimii, joten kirjoittaminen on vaatinut ponnisteluja enemmänkin.
Kommentit
Lähetä kommentti