Kouvola Pride 25.8.
Matkattiin avustajan ja kaverin kanssa Kouvolaan viime lauantaina historian ensimmäisen Kouvola Priden kulkueeseen ja puistopiknikkiin.
Matka tehtiin junalla, oli huone Scandicista ja liput jatkoklubille.
Saapuminen Kouvolaan tapahtui kohtuullisen äkkiä. Junamatka oli ohi ja piti lähteä hiippailemaan tuntemattoman kaupungin kaduille. Ennakkomielikuvat Kouvolasta betonisena hirviömaisemana kilkatti takaraivossa, mutta on sitä rumempiakin asemalaitureita katseltu. Pyörätuolin kanssa piti tietysti etsiä hissejä. Pientä kellarista fiilistä ja homeista tunkkaisuutta oli havaittavissa, mutta hissit olivat uusittuja ja kohtuusiistejä. Kuten sanottua, kamalampia paikkojakin on tullut nähtyä.
Itse asemalla emme käyneet, liikuimme vain ulkoreittejä. Vähän piilossahan se hissikulku oli ja ovet oli hyvin epäkäytännöllisiä ahtaine väleineen ja kynnyksineen! Kyllä, kynnyksiä ovien luona mitkä veivät hissille. Ei mitään järkeä.
Asema-alue oli myös jännä. Yritimme etsiä paikkaa mistä pääsee kulkemaan kohti näköetäisyydellä olevaa Scandicia, mutta esteetöntä poistumista ei osunut silmiimme. Katukiveyksen kynnys oli vielä todella korkea, joten siitä olisi varmaan lentänyt naamalleen yrittäessään alas. Jopa invapysäköinnin/invanoudon kohdalla oli kovareunainen kynnys. Lopulta meniin vähän niin että "pidä kiinni, nyt mennään"-meiningillä ja toivottiin että ei satu paljoa. Ihan siitä suoraan ei myöskään päässyt jalkakäytävälle, vaan piti kiertää autotien kautta. Onneksi löytyi huumoria asiaa kohtaan.
Scandic Kouvola on pikkuruinen, mutta jotenkin liikuttava hotelli. Hotelli on entinen Cumulus, mutta kompaktius ja aulatilojen tunnelma oli mielestäni osa viehättävyyttä. Meidän huoneessa oli juuri ja juuri tilat niin että sai pyörätuolin pois tieltä ja mahtui vielä kulkemaan niin ettei jatkuvasti kolauttanut itseään johonkin. Ainakin itsellä oli näin, en ole varma muista. Varustetasoltaan ei ollut mitään ihmeellistä, ihan riittävät puhelin, pyyhkeet ja kaappi, missä oli ollut ennen baarikaappi. Suihku oli vähän isompi ja siellä oli istuintuoli. Huone oli entinen esteetön huone, mutta nykyisin ihan normihuoneeksi luokiteltuna.
Asiakaspalvelu hotellissa oli 10/10. Meidät ainakin otettiin vastaan erittäin hyvin ja kaikki toiveet toteutettiin enemmän kuin olisi voinut toivoa. Osittain tyytyväisyyteen vaikuttaa se, että on tottunut niin siihen epäileväisyyteen ja että joutuu perustelemaan ummet ja lammet ja nyt riitti että kysyy vain ohimennen.
Kouvola noin muutoin oli sitten myös esteettömämäpi mitä Helsinki, Kerava tai moni muu paikka missä tässä on tullut pyörittyä. Sodankylän kokemus on vielä vähän korkeampi esteettömyydessään, mutta Kouvola on heti hyvänä kakkosena.
Suojateiden kohdalla oli selkeästi kynnyksettömät kulkuaukot, ainakin jossain kohtaa ja usein vastakkain, ettei tarvinnut pelkän ylittämisen lisäksi kulkea suojatietä ristiinkin. Ei ole itsestäänselvää että näin on, ei todellakaan! Mun manuaalinen tuoli kun on sellainen, ettei sen kanssa ole helppo kulkea kynnyksien kanssa. Niitä nyt kuitenkin on aika paljon ja usein.
Yleiskosketus Kouvolaan oli että se on esteetön, siellä otetaan äärettömän hyvin huomioon ja ihan jo pelkkä pieni pyyntö riittää. Toisinsanoen, ei se oo niin justiinsa. Se oli hyvässä ja pahssa. Hyvässä siinä, että ei tarvinnut tuhlata turhaa energiaa perusteluihin tai jankuttamiseen, huonossa siinä että esim. tietynlainen lähentely ja asiaton käytöskin katsottiin "eiseooniinjustiinsa"-lasien läpi.
Illalla ohjelmassa oli House of Jaahasin ja Riston esiintymiset päätösklubilla.
House of Jaahas tuli tutuksi kesällä, avustajani kuljetettua minut katsomaan heidän klubiaan Lepakkomieheen. House of Jaahas on yksi osatekijä siinä, että tämä blogi on syntynyt ja nämä ajatukset ruvenneet pyörimään päässä, tullen myös konkretiaksi.
Keikat pidettiin House of Rock nimisessä baarissa. Alunperin keikan piti olla alakerrassa, mutta siellä käyneen vesivahingon takia keikka siirrettiin ylös. Lava ja valojärjestelmä oli rakennettu paikalle muutamassa päivässä!
Saavuimme paikalle suhteellisen ajoissa. Sen jälkeen kaikki sujui täysin ongelmitta. Saimme jättää pyörätuolin takahuoneeseen säilöön, kun sitä ei tarvittu. Lisäksi yksikään ihminen ei baari-illan aikana törmännyt tai töninyt. Missään, ei yhtään missään ole tätä käynyt aiemmin! Joko se johtui pukeutumisestani, mikä oli minulle varsin rohkeaa tai sitten siitä, että oikeasti halusivat antaa tietä. Niin tai näin, lopputuloksena oli hyvin tyytyväinen kävijä ja positiivinen baarikokemus.
Keikka itsessään ylitti kaikki odotukset molemmilla esiintyjillä. House of Jaahas veti erittäin vahvan keikan ja Risto oli kaikessa kummallisuudessaan ihana. Tuli mieleen lapsuus ja sedän vakosamettituolit.
Henkisen tason esteellisyyttä havaitsin vähemmän. Muutaman hassun sanan saatoin kuulla, mutten ole varma mihin ne liittyivät tai kenelle ne oli tarkoitettu. Baarissa oli suhteellisen vähän urpåilua, vain kaksi isompaa häirikköä, joista molemmat saatiin hoidettua pois. Toinen aika helpolla ja toinen vähän pidemmän kaavan kautta, useamman ihmisen avustamana.
Kiitos Kouvola, olit meille erittäin hyvä.
Matka tehtiin junalla, oli huone Scandicista ja liput jatkoklubille.
Saapuminen Kouvolaan tapahtui kohtuullisen äkkiä. Junamatka oli ohi ja piti lähteä hiippailemaan tuntemattoman kaupungin kaduille. Ennakkomielikuvat Kouvolasta betonisena hirviömaisemana kilkatti takaraivossa, mutta on sitä rumempiakin asemalaitureita katseltu. Pyörätuolin kanssa piti tietysti etsiä hissejä. Pientä kellarista fiilistä ja homeista tunkkaisuutta oli havaittavissa, mutta hissit olivat uusittuja ja kohtuusiistejä. Kuten sanottua, kamalampia paikkojakin on tullut nähtyä.
Itse asemalla emme käyneet, liikuimme vain ulkoreittejä. Vähän piilossahan se hissikulku oli ja ovet oli hyvin epäkäytännöllisiä ahtaine väleineen ja kynnyksineen! Kyllä, kynnyksiä ovien luona mitkä veivät hissille. Ei mitään järkeä.
Asema-alue oli myös jännä. Yritimme etsiä paikkaa mistä pääsee kulkemaan kohti näköetäisyydellä olevaa Scandicia, mutta esteetöntä poistumista ei osunut silmiimme. Katukiveyksen kynnys oli vielä todella korkea, joten siitä olisi varmaan lentänyt naamalleen yrittäessään alas. Jopa invapysäköinnin/invanoudon kohdalla oli kovareunainen kynnys. Lopulta meniin vähän niin että "pidä kiinni, nyt mennään"-meiningillä ja toivottiin että ei satu paljoa. Ihan siitä suoraan ei myöskään päässyt jalkakäytävälle, vaan piti kiertää autotien kautta. Onneksi löytyi huumoria asiaa kohtaan.
Scandic Kouvola on pikkuruinen, mutta jotenkin liikuttava hotelli. Hotelli on entinen Cumulus, mutta kompaktius ja aulatilojen tunnelma oli mielestäni osa viehättävyyttä. Meidän huoneessa oli juuri ja juuri tilat niin että sai pyörätuolin pois tieltä ja mahtui vielä kulkemaan niin ettei jatkuvasti kolauttanut itseään johonkin. Ainakin itsellä oli näin, en ole varma muista. Varustetasoltaan ei ollut mitään ihmeellistä, ihan riittävät puhelin, pyyhkeet ja kaappi, missä oli ollut ennen baarikaappi. Suihku oli vähän isompi ja siellä oli istuintuoli. Huone oli entinen esteetön huone, mutta nykyisin ihan normihuoneeksi luokiteltuna.
Asiakaspalvelu hotellissa oli 10/10. Meidät ainakin otettiin vastaan erittäin hyvin ja kaikki toiveet toteutettiin enemmän kuin olisi voinut toivoa. Osittain tyytyväisyyteen vaikuttaa se, että on tottunut niin siihen epäileväisyyteen ja että joutuu perustelemaan ummet ja lammet ja nyt riitti että kysyy vain ohimennen.
Kouvola noin muutoin oli sitten myös esteettömämäpi mitä Helsinki, Kerava tai moni muu paikka missä tässä on tullut pyörittyä. Sodankylän kokemus on vielä vähän korkeampi esteettömyydessään, mutta Kouvola on heti hyvänä kakkosena.
Suojateiden kohdalla oli selkeästi kynnyksettömät kulkuaukot, ainakin jossain kohtaa ja usein vastakkain, ettei tarvinnut pelkän ylittämisen lisäksi kulkea suojatietä ristiinkin. Ei ole itsestäänselvää että näin on, ei todellakaan! Mun manuaalinen tuoli kun on sellainen, ettei sen kanssa ole helppo kulkea kynnyksien kanssa. Niitä nyt kuitenkin on aika paljon ja usein.
Yleiskosketus Kouvolaan oli että se on esteetön, siellä otetaan äärettömän hyvin huomioon ja ihan jo pelkkä pieni pyyntö riittää. Toisinsanoen, ei se oo niin justiinsa. Se oli hyvässä ja pahssa. Hyvässä siinä, että ei tarvinnut tuhlata turhaa energiaa perusteluihin tai jankuttamiseen, huonossa siinä että esim. tietynlainen lähentely ja asiaton käytöskin katsottiin "eiseooniinjustiinsa"-lasien läpi.
Illalla ohjelmassa oli House of Jaahasin ja Riston esiintymiset päätösklubilla.
House of Jaahas tuli tutuksi kesällä, avustajani kuljetettua minut katsomaan heidän klubiaan Lepakkomieheen. House of Jaahas on yksi osatekijä siinä, että tämä blogi on syntynyt ja nämä ajatukset ruvenneet pyörimään päässä, tullen myös konkretiaksi.
Keikat pidettiin House of Rock nimisessä baarissa. Alunperin keikan piti olla alakerrassa, mutta siellä käyneen vesivahingon takia keikka siirrettiin ylös. Lava ja valojärjestelmä oli rakennettu paikalle muutamassa päivässä!
Saavuimme paikalle suhteellisen ajoissa. Sen jälkeen kaikki sujui täysin ongelmitta. Saimme jättää pyörätuolin takahuoneeseen säilöön, kun sitä ei tarvittu. Lisäksi yksikään ihminen ei baari-illan aikana törmännyt tai töninyt. Missään, ei yhtään missään ole tätä käynyt aiemmin! Joko se johtui pukeutumisestani, mikä oli minulle varsin rohkeaa tai sitten siitä, että oikeasti halusivat antaa tietä. Niin tai näin, lopputuloksena oli hyvin tyytyväinen kävijä ja positiivinen baarikokemus.
Keikka itsessään ylitti kaikki odotukset molemmilla esiintyjillä. House of Jaahas veti erittäin vahvan keikan ja Risto oli kaikessa kummallisuudessaan ihana. Tuli mieleen lapsuus ja sedän vakosamettituolit.
Henkisen tason esteellisyyttä havaitsin vähemmän. Muutaman hassun sanan saatoin kuulla, mutten ole varma mihin ne liittyivät tai kenelle ne oli tarkoitettu. Baarissa oli suhteellisen vähän urpåilua, vain kaksi isompaa häirikköä, joista molemmat saatiin hoidettua pois. Toinen aika helpolla ja toinen vähän pidemmän kaavan kautta, useamman ihmisen avustamana.
Kiitos Kouvola, olit meille erittäin hyvä.
Kommentit
Lähetä kommentti