Sodankylän Elokuvajuhlat 2018 - Midnightsun filmfestival 2018 esteettömästi.
Edellinen postaus kertoi haasteista ennen matkaa. Halusin erottaa vaikeudet ja onnistumiset toisistaan, sillä ennen matkaa ei onnistumisia juurikaan ollut. Matkalla itsessään oli sen sijaan onnistumisia ja ratkaistavissa olevia hankaluuksia.
Matka oli suunniteltu siten, että lennämme Ouluun, junailemme Rovaniemelle ja siitä autokyydillä Sodankylään, eli Sodikseen.
Kaikki meni erittäin hyvin Rovaniemelle asti. Auto kuitenkin olikin pienempi konttitilaltaan kuin mitä arvioitu ja pyörätuolini ei mahtunut kyytiin. Yritimme käännellä ja väännellä, mutta kun ei niin ei. Joko tuoli tai ihmiset ja matkatavarat.
Mitä ideoita? Aika hiljaista oli, kun bussikin meni siitä nenän edestä ja vaihtoehdot ratkaisuille väheni.
Lopulta tilanne ratkesi niin, että saimme festivaalituotannolta apua! Päätin kokeilla tikulla jäätä ja kysyä heidän päästään apuja, jos vain heidän aikatauluihinsa istuisi saamani idea ja se onnistui! Pienien mutkien kautta sain pyörätuolin haltuuni yöllä, mutta sain! Uskomatonta. Olin niin onnellinen tästä saamastani palvelusta, minkä koin olevan hyvin erityislaatuista. Olinhan "vain" festarikävijä, enkä mikään kutsuvieras tai vastaava.
Oikeastaan tämä alku oli hyvä esimerkki siitä, miten esteetön leffafestarit on.
Näytöksiin pääsi pyörätuolin kanssa etukäteen valitsemaan paikkaa ja asettautumaan ennen kuin muu yleisö päästettiin sisälle. Vain yhdessä näytöksessä ei ollut näin, koska itse oltiin niin myöhään jonossa. Pyörätuolilla myös pääsi jonon ohi ja vain kerran kuulin jonosta mutinaa siitä, että kyseessä on hyvä taktiikka. Ehkä sitä oli enemmän, mutten missään kohtaa kuullut sitä.
Se mitä olisin toivonut enemmän, oli että muita liikuntarajoitteisia olisi ohjattu esteettömyyteen. Isoon telttaan oli oma sisäänkäynti ja kävin parit ihmiset poimimassa tavallisen sisäänkäynnin jonosta, joilla oli kävelemisen haasteita. Heille ei ollut tullut mieleenkään sisäänkäynnin esteellisyys. Toki pyörätuolia käyttävät ihmiset olivat minun kanssa siinä samassa jonossa.
Vielä kun suuren yleisön ajatukset olisivat mukautettavissa esteettömiksi! Alueella on kaksi inva-wc:tä, joista toinen on bajamaja. Bajamajan ovessa oli erittäin ansioituneesti viesti siitä, että se on vain sitä tarvitseville ihmisille ja mistä löytyy tavallisia wc:tä. Sisällä ollut ainoa vesipisteellinen wc sen sijaan oli huonommin merkitty. Siinä jonossa myös tuli enemmän keskustelua siitä, onko wc kenelle suunnattu. Ihan jo vapaaehtoisina olleet henkilöt pitivät sitä vesipisteenään ja yleisenä wc:nä. Yhdelle yritin kertoa miten heille on varmasti enemmän paikkoja missä asioida, mutta hänen mielestään se oli henkilökunnan wc.
Muutoin viikon ajan Sodis oli esteettömämpi kuin Helsinki. Ilmeisesti katukivetykset oli uusittu, sillä missään ei ollut hankalia reunakiviä tai vaikeuksia päästä pyörätuolilla jalkakäytävälle. Oli ällistyttävää kun suojateiden kohdalla oli madaltumat laajalla alueella, ei vain pieniä osioita. Pelot siitä, että avustajan työntäminä hetkinä joutuu varomaan kynnyksiä oli täysin turha. Kynnyksiä ei ollut!
Joten vaikka minua päin käveltiin, tönittiinkin ja yritettiin siirtää oviaukossa, jäi mieleeni päälimmäiseksi festareiden onnistunut kokemus asiakaspalvelussa esteettömyyden suhteen. Vapaaehtoiset itse ehdottivat pyörätuolin jättämistä paikoilleen jos oli seuraavaksi näytettävään elokuvaan liput ja muutoinkin meidät otettiin huomioon erittäin hyvin. Suosittelen Sodankylää festareiden aikaan erittäin paljon! Toki majoituksen löytäminen täysin esteettömänä voi olla haasteellista. Itsellä on se etu, että pääsen muutamia portaita.
Esteetöntä Sodiksessa on myös ilmapiiri. Tietysti joitain esteellisiä ihmisiä mahtuu isoihin massoihin, mutta yleisellä tasolla ilmapiiri on sallivampi kuin monessa muussa paikassa. En tiedä muista tahoista, mutta itse koen esteettömyyden ja turvallisemman tilan kehityksen olevan hyvällä mallilla. Lisäksi Sodiksen järjestäjät ovat erittäin myötämielisiä tukemaan esteettömyyden lisääntymistä. Turvallisemman tilan periaatteiden saavuttamisessa on tietysti vielä tekemistä, mutta askel kerrallaan - väitän. Toki joku muu voi kokea vielä toisenlaisia esteitä näillä festareilla ja puhun vain omasta kokemuksesta ja omista havainnoistani.
Ensi vuoteen on pitkä aika, mutta selaamalla valokuvia ja hakemalla tunnelmia niiden kautta jaksan ehkä juuri ja juuri.
Matka oli suunniteltu siten, että lennämme Ouluun, junailemme Rovaniemelle ja siitä autokyydillä Sodankylään, eli Sodikseen.
Kaikki meni erittäin hyvin Rovaniemelle asti. Auto kuitenkin olikin pienempi konttitilaltaan kuin mitä arvioitu ja pyörätuolini ei mahtunut kyytiin. Yritimme käännellä ja väännellä, mutta kun ei niin ei. Joko tuoli tai ihmiset ja matkatavarat.
Mitä ideoita? Aika hiljaista oli, kun bussikin meni siitä nenän edestä ja vaihtoehdot ratkaisuille väheni.
Lopulta tilanne ratkesi niin, että saimme festivaalituotannolta apua! Päätin kokeilla tikulla jäätä ja kysyä heidän päästään apuja, jos vain heidän aikatauluihinsa istuisi saamani idea ja se onnistui! Pienien mutkien kautta sain pyörätuolin haltuuni yöllä, mutta sain! Uskomatonta. Olin niin onnellinen tästä saamastani palvelusta, minkä koin olevan hyvin erityislaatuista. Olinhan "vain" festarikävijä, enkä mikään kutsuvieras tai vastaava.
 |
| Saatuani pyörätuolin isoon telttaan paikoilleen, oli näkymä hetken aikaa aina tämä; tyhjä, odottava katsomo. |
Oikeastaan tämä alku oli hyvä esimerkki siitä, miten esteetön leffafestarit on.
Näytöksiin pääsi pyörätuolin kanssa etukäteen valitsemaan paikkaa ja asettautumaan ennen kuin muu yleisö päästettiin sisälle. Vain yhdessä näytöksessä ei ollut näin, koska itse oltiin niin myöhään jonossa. Pyörätuolilla myös pääsi jonon ohi ja vain kerran kuulin jonosta mutinaa siitä, että kyseessä on hyvä taktiikka. Ehkä sitä oli enemmän, mutten missään kohtaa kuullut sitä.
Se mitä olisin toivonut enemmän, oli että muita liikuntarajoitteisia olisi ohjattu esteettömyyteen. Isoon telttaan oli oma sisäänkäynti ja kävin parit ihmiset poimimassa tavallisen sisäänkäynnin jonosta, joilla oli kävelemisen haasteita. Heille ei ollut tullut mieleenkään sisäänkäynnin esteellisyys. Toki pyörätuolia käyttävät ihmiset olivat minun kanssa siinä samassa jonossa.
Vielä kun suuren yleisön ajatukset olisivat mukautettavissa esteettömiksi! Alueella on kaksi inva-wc:tä, joista toinen on bajamaja. Bajamajan ovessa oli erittäin ansioituneesti viesti siitä, että se on vain sitä tarvitseville ihmisille ja mistä löytyy tavallisia wc:tä. Sisällä ollut ainoa vesipisteellinen wc sen sijaan oli huonommin merkitty. Siinä jonossa myös tuli enemmän keskustelua siitä, onko wc kenelle suunnattu. Ihan jo vapaaehtoisina olleet henkilöt pitivät sitä vesipisteenään ja yleisenä wc:nä. Yhdelle yritin kertoa miten heille on varmasti enemmän paikkoja missä asioida, mutta hänen mielestään se oli henkilökunnan wc.
 |
| Bajamajan ovi. Tärkeät muistutteet ihmisille. Nämä ei todellakaan ole itsestäänselviä asioita. |
Muutoin viikon ajan Sodis oli esteettömämpi kuin Helsinki. Ilmeisesti katukivetykset oli uusittu, sillä missään ei ollut hankalia reunakiviä tai vaikeuksia päästä pyörätuolilla jalkakäytävälle. Oli ällistyttävää kun suojateiden kohdalla oli madaltumat laajalla alueella, ei vain pieniä osioita. Pelot siitä, että avustajan työntäminä hetkinä joutuu varomaan kynnyksiä oli täysin turha. Kynnyksiä ei ollut!
Joten vaikka minua päin käveltiin, tönittiinkin ja yritettiin siirtää oviaukossa, jäi mieleeni päälimmäiseksi festareiden onnistunut kokemus asiakaspalvelussa esteettömyyden suhteen. Vapaaehtoiset itse ehdottivat pyörätuolin jättämistä paikoilleen jos oli seuraavaksi näytettävään elokuvaan liput ja muutoinkin meidät otettiin huomioon erittäin hyvin. Suosittelen Sodankylää festareiden aikaan erittäin paljon! Toki majoituksen löytäminen täysin esteettömänä voi olla haasteellista. Itsellä on se etu, että pääsen muutamia portaita.
Esteetöntä Sodiksessa on myös ilmapiiri. Tietysti joitain esteellisiä ihmisiä mahtuu isoihin massoihin, mutta yleisellä tasolla ilmapiiri on sallivampi kuin monessa muussa paikassa. En tiedä muista tahoista, mutta itse koen esteettömyyden ja turvallisemman tilan kehityksen olevan hyvällä mallilla. Lisäksi Sodiksen järjestäjät ovat erittäin myötämielisiä tukemaan esteettömyyden lisääntymistä. Turvallisemman tilan periaatteiden saavuttamisessa on tietysti vielä tekemistä, mutta askel kerrallaan - väitän. Toki joku muu voi kokea vielä toisenlaisia esteitä näillä festareilla ja puhun vain omasta kokemuksesta ja omista havainnoistani.
Ensi vuoteen on pitkä aika, mutta selaamalla valokuvia ja hakemalla tunnelmia niiden kautta jaksan ehkä juuri ja juuri.
 |
| Karaokenäytöksessä Yellow Submarine |
 |
| Ihan pakollinen turistikuva poroista. Eihän se ole reissu eikä mikään ilman porokuvaa! |
Kommentit
Lähetä kommentti