Kesä tulee!

 Vuosi vaihtui sairastellessa. 
En koronaa ole saanut, mutta yksi influenssa taisi käydä kylässä. Täytyy sanoa ettei ollut mitenkään hilpeää touhua.

Vuoden alku on ollut raskas. Avustajan sairastelu vaikutti arkeen ja kaikenlainen tekeminen tai mikään muu kuin kissan paijaaminen ja nukkuminen on ollut työlästä. Ei raskasta, vaan työlästä. 

Tänään ulkona kävellessä mietin miten paljon pidän tästä hetkestä keväässä. Talvi on jo ohi, valoa riittää ja ensimmäiset lämmöt alkaa tuntua iholla. Tämä on myös se hankala välikausi, kun päivällä on lämmintä ja pimeän tullen helposti ollaan pakkasella. Tai vähintään nollissa, mutta kylmässä nollassa. Syksyn nolla on lämpimämpi. 
Pidän siitä pienestä kirpeydestä mitä on koko ajan ilmassa. Vielä ei ole joka paikassa mutaa, eikä katupölyä. Sadetta ei välttämättä myöskään ole, sillä jos sataa, on se vielä lunta/räntää Loskat on suurimmaksi osaksi poissa, samoin pahimmat jäät. Jalkakäytävät alkavat aueta, mutta ei voi vielä ihan luottaa lenkkareihin. 

Haluaisin siirtyä ulos nukkumaan muutamiksi öiksi. Kokeilla miten käy, tuleeko liian kylmä ja pakenen sisälle? Vai nukunko kuin pienet kissanpennut? 

Sisäinen ääneni huutaa jatkuvasti "kesä tulee". En tiedä mitä odotan tältä kesältä. En tiedä mitä odotan ensi viikolta! Tai huomiselta. 
Katsanta-alue on kaventunut. Olen taas hiljaisuuksissa. Enkä pääse irti niistä pienistä haitoista. Kuin iholle tulisi tahmeaa limaa, joka ei lähde pesemällä pois. Ne harmittaa. Harmitus kuormittaa. Tulee toinen harmitus, lisäkuorma ja kohta polta jo hermoja pienissä asioissa. Välillä hymyilyttää, mutta sitten taas tulee hiljaista. Ei kiinnosta, en jaksa antaa huomiota. Kaipaan empatiaa. 

Kaipaan itse myös kykyä empatiaan. En kestä tyhmyyttä. Litteän maan vitsit eivät naurata. "En tarvitse painovoimaa"-vitsit ei naurata. Ei naurata. Näen sisäisiä mielikuvia väkivallasta. Siitä kun huudetaan. Miten vetäydyn kuoreen kun huudetaan. Kun mikään ei riitä ja kun huudetaan. Kuka huutaa? Miksi? On helpompi olla hiljaa, ettei kukaan saa syytä huutaa. Hiljaisuus kuitenkin kertyy sisälleni, minäkin haluan huutaa. En saa huutaa. En voi huutaa. En saa reagoida. En saa ärsyyntyä. Pitää olla hiljaa, nätisti ja huomaamaton. 

Kesä tulee. Haluan päästä veteen. Veden kelluttamaksi ja siihen pehmeyteen. Viileyteen. Muuttua sormista rusinaksi. Kuulla kun lapset nauraa. Roiskia vettä joidenkin päälle. Ja nauraa. Kesällä on helpompi nauraa.