Koronakevät.
Kesäkuu. Kohta kolme kuukautta ilman kuntoutusta. Kohta kolme kuukautta ilman minkäänlaista avustusta tai lievitystä kehon jumituksiin. En tiedä mihin sitä vertaisi? Ehkä siihen, että kuvittele nukkuneesi lattialla, pelkällä matolla kolmen kuukauden ajan kaikki yöt. Yhdellä, liian matalalla tyynyllä. Lisäksi työpaikalla tuoliksi on vaihdettu jakkara missä tehdä töitä ja jaloissasi on koko ajan joko liian pienet sukat tai jesaria. Jesarikin on tiukalle vedetty, mutta teippipuoli ulospäin. Kengissä on kiviä, etkä saa niitä pois. Seuraavan kerran fysioterapiaa on tarjolla elokuussa. En oikeastaan tiedä miten helvetissä tässä kärvistellään sinne asti. Pardon my french, mutta helvetissäpä hyvinkin. Puhuin tänään erään erikoislääkärin kanssa tämän hetken voinnista. Kysymys "onko jotain tapahtunut mikä on pahentanut asioita" oli absurdi. On sattunut ja paljon. Oikeastaan tämähän lähti viime kesäkuusta, kun sain jonkun kohtauksen missä kasvoni puutui. Vietin juhannuksen Meila