Huomenta.

 Kirjoittaminen on ollut tauolla elämäntilanteiden vuoksi. 

Jaksamista omille ajatuksille ei ole ollut arjessa, puhumattakaan niiden kirjoittamisesta mihinkään julkisesti. Vaikken tätä kirjoittelua ole missään mainostanut, niin se mitä laitetaan nettiin jää nettiin, kyllähän me se tiedetään. 

Julkaisin välistä yhden luonnoksiin jääneen tekstin nelikymppisyydestä.
Elämäni ensimmäinen ikäkriisi. Nyt yli vuosi sen jälkeen kriisi on hälvennyt. On tullut uusia kriisejä ja uusia ajatuksia, joiden jyrätessä iän ja oletusten miettiminen on jäänyt. 

Olen myös pohtinut kirjoittamista.
Saanko tästä mitään, onko mulla mitään sellaista sanottavaa mikä kiinnostaisi ketään?
Saan kirjoittamisesta tilaa pohtia, tilaa ajatella, tilaa tuntea.
Se, kiinnostaako se ketään on täysin lukijan arvioitavissa.
Selatessa blogit.fi -palveluun lisättyjä vaihtoehtoja huomaan ettei niistä mikään kiinnosta. Luen muutamaa pienelle porukalle kirjoittavaa henkilöä, mutta yhtään isommat ovat kaikki tylsiä. Ne, joilla joskus oli persoonallinen tyyli ovat joko lopettaneet tai muuttaneet tyyliään.
Onhan jokaisella oikeus muuttaa tyyliään, eikä tämä ole kritiikkiä kehittymistä kohtaan. Tuntuu vain että suosituimpien kirjoittajien kohdalla on siirrytty mainostamiseen tai johonkin muuhun, mikä ei sitten enää jaksa kiinnostaa. Osa on myös siirtynyt vain someen. 

Enkä nytkään tiedä kuinka kauan tämä jatkuu, tai mitä kirjoitan. En tee tätä suunnitelmallisesti, se olisi tässä hetkessä liikaa vaadittu. En kuitenkaan myöskään kirjoita päiväkirjaa käsin, sillä ajatukset liikkuvat nopeampaa mitä käsi pystyy tekemään sanoja paperille. 

Lisäsin tämän blogin sinne blogit-palveluun terveyden alle.
Osittain vitsillä, sillä katsoessani läpi kyseisen kategorian vaihtoehtoja oli tarjolla vain elämäntapamuutosta, eli laihduttamista, jotain hörhöilyhommia, liikuntablogeja ja lisää läskifobisia laihduttamiseen tähtääviä asioita. Niitä ei täältä löydy. Ei nyt, eikä huomenna. Itseasiassa täältä löytyy laihduttamisen vastustamista ja kehorauhaa.